Special pics

Huvipuistovekotin Genevessä

Tosi isoja drinkkejä Genevessä.

Polkupyörä Rhône-joessa Genevessä.

Totuus kiinnitettynä Wieniläiseen hevosvaljakkoon.

(Kyllä, tämä ylenmääräinen blogin päivittäminen johtuu siitä, että Sinuhe Egyptiläinen loppui pari päivää sitten, vaikka yritin hidastella loppu kohden, kun se oli niin hyvä! Ja mielummin tuijotan seinää kuin katson ranskalaista tv:tä.)

Lähtö lähestyy

TJ 4! Vähiin käy ennen kuin loppuu. Ei voi kuin ihmetellä, miten aika lentää. En jaksa kirjoittaa perinteisiä ulkomaillaolon päätöstekstejä, koska ne on luettu jo pariin kertaan. Mutta niin on, että yhdet neljistä uusista kengistäni koskevat Helsinki-Vantaan kamaraa ensi lauantaina 1.9. klo 23:00. Taakse jäävät 30-asteen helteet, uima-altaat, YK:n käytävät ja loputtomat diplomatian kohteliaisuuskoukerot. Samoin jää Genevejärvi, vuoret ja viinipellot. Suomessa tuskin tulee käytettyä jakkupukua, eikä viinilasillista saa enää 2 eurolla. Vaan ei haittaa yhtään, ihanaa palata kotiin. Sitä paitsi, tie tuo takaisin Geneveen aivan varmasti, siitä pitävät huolen 200 kansainvälistä organisaatiota, jotka täällä pesivät, arvaan ma.

Viimeinen viikko on kulunut hulppeasti: perjantaina meillä oli läksiäiset Antin ja Mian kanssa, jotka lähtevät (vuoden jälkeen) samaan aikaan kuin minä. Syötiin ja juotiin HYVIN, ja lauantaina oli leppoisa lasku, kun käytiin Espessenin viinitilalla (Lausannen ja Montreux:n välissä), joka on maailman kauneinta seutua! Sitä vuorten, viinipeltojen ja järven täydellistä harmoniaa... lisäksi saatiin aivan special monituntinen viininmaistatus ja vieläpä kierros viinipelloilla, koska perheen poika, joka meitä kierrätti, on Suomalais-Sveitsiläinen (tosin puhui ruotsia :)).

Sunnuntaina pääsin illalliselle 8-vuoden takaisen Geneveperheeni luokse, mikä oli aivan loistavaa sekin. Vanhemmat eivät olleet muuttuneet piiruakaan!

Töissä on vikan viikon kunniaksi todella vipinää. Durban review conferencen organisatorinen kokous työllistää koko viikon aamusta iltaan (idea tiivistettynä: rasismia, rotusyrjintää jne. vastaan haluttaan taistella, mutta sitä ennen pitää sopia kaikesta valtavan byrokraattisesta, ja homma on kovin riitaisaa), tänään sain sentään sykittyä itseni ulos toimistosta klo 18.15. Eli jää onneksi työntäyteiset muistot töistäkin! Tällästä se siis oli myös kesä-heinäkuun. Ihan oikeesti!

Huomenna tulee viimeinen vieras, Hanna, parin tunnin visiitille, mutta muutoin jo pakkailen ja syön kaappeja tyhjäksi.

Kohta nähdään! Toivottavasti kukaan ei odota tuliaisia, lentokoneen painorajat paukkuvat!

Reissu pähkinänkuoressa

Reissu on nyt ohi ja olen onnellisesti takaisin Genevessä. Valokuvat löytyy facebookista, mutta koen myös pakottaa tarvetta selvittää pääni reissun jäljiltä, ihan itseänikin varten, ja kirjoittaa jotain jokaisesta matkakohteesta. Tahti oli tiukka, mutta väitän silti ehtineeni nähdä kaikki kaupungit.

Budapest, Unkari

Ihana kaupunki. Hymyilin kuin idiootti koko viikonlopun ja nautin vapaudesta. Lämpötila 30++, mutta onneksi pilvistä (tosin kuvista tuli pilvisyyden takia vähän nuhjuisia). Kävelin PALJON. Ja löysin taivaallisia marjapiirakoita ja juustosarvia. Unkarin viiniä tulin maistelleeksi eräässä kuppilassa kaatosateen yllättäessä, en saanut saavia, mutta hinnan puolesta olisin kyllä voinut ostaa lasillisia saavillisen.. House of Horror oli vaikuttuva museo: rakennusta oli oikeasti käytetty vankilana, kidutus- ja mestauspaikkana -- ei niin kauan aikaa sitten.

Hostel Maria oli aivan uskomaton murju, tosin hyvällä sijainnilla, eikä dormeissa ollut kuin 3 henkeä/ huone. Vietin iltaa Unkarilaisten insinööriopiskelijoiden kanssa, ja paljastui, että he oikeasti asuvat siellä... jo loppui rutina!

Bratislava, Slovakia

Junamatka Bratislavaan kesti 3½ tuntia. Oli ihanaa saapua huomattavasti pienempään kaupunkiin (500,000 asukasta), ja iltakävelyllä vanhassa kaupungissa ehdin jo nähdä melkein koko paikan :). Bratislavassa oli hyvä pössis ja kivoja kauppoja. Ehdin myös piirtämään ja maalaamaan, mikä oli huippua pitkästä aikaa. Valitettavasti oli maanantai, joten museot jäivät näkemättä, vaikka ne olisivat olleet ihanan pieniä ja halpoja tai ilmaisia. Slovakialainen viini oli erinomaista (parempaa kuin Unkarilainen), ja kansallisruoka Bryndzové Halusky (perunapalasia, lampaanjuustoa ja pekonia) oli NIIN mun makuun. Slovakiaa olisi toden totta tehnyt mieli kiertää enemmänkin.

Hostel Possoniumia suosittelen ilolla kaikille reilaajille: 15 €/yö, upouusi hostelli, jossa erinomainen keittiö, kylpyhuoneet ja pehmeät tyynyt. Illalla kävin leffassa pelottelemassa itseäni. Tiistaiaamuna piti nopeasti katsastaa peilisali, jossa Napoleon on allekirjoittanut rauhansopimuksen ja toinen, aivan kamala kansallismuseo jossa oli mm. näyttely majavista... opetus: ei kansallismuseioita.

Wien, Itävalta

Kovasta itsestäni huolehtimisyrityksestä huolimatta saavuin Wieniin aivan pihalla nestehukasta. 35-asteen helteet vaativat veronsa. Päästyäni hostellista eteenpäin parin tunnin jälkeen hieman puolikuntoisena tuntui Wienin kulttuurihistorian määrä musertavalta. Miten voi yhdessä kaupungissa olla niin paljon upeita palatseja, rakennuksia, patsaita, jne.?? Kuten kaikissa kaupungeissa, lähdin ensimmäiseksi suunnistamaan kohti vesistöä, tässä tapauksessa jokea. Jostain käsittämättömästä syystä Bratislavassa eikä Wienissä kaupungin läpi kulkevaa jokea ei ole valjastettu ravintoloille ym. turismille, vaan joenrannasta löytyi ihania halpoja kahviloita ja aivan taivaallista jääteöä... mums.

Toisena päivänä Wienissä olin paremmalla asenteella, ja kuvasin kiltisti palatseja. Kävin myös hallitsijoiden kesäasumukselle piipahtamassa. Sissi-museo oli erinomainen, tosin tungos oli melkoinen, kun 95% ihmisistä oli audio-guide, joita he sitten kuuntelivat tukkien tiet. Ilman audio-guidea taisin viettää museossa 2 tuntia, ja tietoa oli kyllä ihan riittävästi tarjolla. Muut ihmiset näyttivät melko kärsiviltä ja tympääntyneiltä kuunnellessaan, ja ohitin pari nuorisojoukkoa, jotka hermoilivat, miten he nyt ehtivät vielä kahteen muuhun museoon samana päivänä. En voi käsittää. Ei museot nyt niin kivoja ole. Ja Wienin museot olivat poikkeuksetta valtavia ja kalliita (10 € ->). Voi reppanoita. Sitten söin Sacher-kakkua, nam. Wienin kaupat näyttivät loistavilta, ja aikaakin olisi ollut shoppailuun, mutta valitettavasti Neitsyt Marian päivä iski päin pläsiä täysin arvaamatta.

Linz, Itävalta

Pohdin kovasti (aikaa ajatuksille kun oli), että voinko nyt sanoa olleeni virallisesti reilaamassa (koska matka oli vain 10 pv ja käytin myös lentokonetta), mutta kyllä se oli interrail, sillä ostin Itävallan sisäisen reililipun, joka yllättävästi tuli halvemmaksi, vaikka yleisesti ottaen pidän reililippuja riistona. Tästä rajattomasta lipustani huumaantuneena päätin tehdä pysähdyksen "Hitlerin lempikaupungissa" Linzissa. Virhe. Älkää hyvät ihmiset menkö sinne. Tuhlattuani 2 euroa lukitsemalla VÄÄRÄN säilytyslokeron asemalla, kävelin pari tuntia Linzissä rinkka selässä. Ihan kiva mut plaah. Ostin alushousut (olin laskenut väärin). Otin kuvan Linzer-tortusta, en edes kyennyt syömään sellaista aamupäivän Wienin herkkujen jälkeen :) Tämän takia saavuin Salzburgiin vasta neljältä iltapäivällä.

Salzburg, Itävalta

Salzburg, tuo Mozartin syntymäkaupunki (ja ennenkaikkea aitojen Mozart kuukelien kotipaikka), sekä Sound of Musicin kuvauspaikka. Olisi ansainnut pari tuntia enemmän ihasteluaikaa. Ostin pussillisen kuukeleita, ja söin ne itse, hähää! En edes yrittänyt ostaa niitä tuliaisiksi, oisin vaan syönyt nekin. Löysin myös erinomaisia juustoja sekä juustovoisarvia, sekä ihanaa Itävaltalaista skumppaa, johon sorruin mainoksen uhrina, vaikka mainos olikin inhottavan seksistinen. Hyi minua. Löysin mainion maalauspaikan linnamuurilta kirkkojen kupoleita kohti, mutta valitettavasti työ jäi kesken tihkun takia (sade ja akvarellit ei sovi yhteen). Kertakaikkiaan viehättävä kaupunki.

Hostellissani (HI hostel, yök, vaikka olikin ihan ok ja sain myös loistavan aamupalan) näytettiin joka ilta Sound of Music, ja niinpä minäkin katsoin sen! Oli herkkää. Kävin vahingossa miesten suihkussa. Mut oli sijoitettu köriläiden kerrokseen jostain syystä.

Innsbruck, Itävalta

Aamulla lähdin aikaisin ehtiäkseni nauttimaan kunnon monen tunnintreckistä Innsbruckin vuorilla. Suureksi pettymyksekseni sade ja kuumuus aiheuttivat sankan höyryn/sumun laaksoon, niin että vuoria ei kerta kaikkiaan näkynyt, ja sinne kiipeäminen olisi ollut täysin turhaa, koska näkyvyyttä ei ollut. Olin siis jo ennen puolta päivää pikkiriikkisessä kaupungissa, jossa ei ollut shoppailumahdollisuuksia. Plaah. Tein siis, kuten kuka tahansa samassa tilanteessa olisi tehnyt: söin kaksi vaaleanpunakuorrutteista punssileivosta, ja menin kampaajalle. Helpotti. (Tosin jälkikäteen katsottuna jälki ei ole ihan priimaa, ja pituutta lähti jotain 7 senttiä 2:en sijaan.)

Mutta vanhakaupunki oli tosi söpö. Söin pitsaa. Pitsaähläm intti, että Suomen täytyy olla USA:ssa. Lisäksi paikallinen kylähullu löi mua (lujaa) olkapäähän ajaessaan pyörällä ohi. Perin omituista. Taisin olla Hostel Glockenhausin ainoa naisvieras, joten pääsin omaan huoneeseen, ja nukuin hyvin (Innsbruck on enemmänkin laskettelukohde). Aamulla heräsin AIKAISIN ehtiäkseni junaan Feldkirchiin (junarata tosin oli poikki, joten välillä ajettiin bussilla), mistä matka jatkui bussilla Liechstenstainiin!!

Vaduz, Liechstenstein

Liechstenstein, tuo 32,000 asukkaan maa, jonka pituus pohjoissuunnassa on vain 25 km (leveys vähemmän). Bussissa kohti Schaania (bussinvaihtopaikka päästäkseni Vaduziin) tulin hieman hermostuneeksi, sillä luin Lonely Planet -kopioistani, että olisin ilmeisesti tarvinnut viisumin maahan. Meidän bussiamme ei kuitenkaan tarkastettu, vaan matka jatkui. Ei todellakaan, että olisin tarkkaillut miesten ulkonäköä reissussa, mutta en voinut olla huomaamatta, miten rumia Liechstensteinilaiset miehet olivat (naiset normaaleja, yllättävän paljon eteläamerikkalaisen näköisiä myös). Maa sen sijaan oli superkaunis. Kuin Sveitsi siis :) Olin täysin ällikällä lyöty, kun astellessani matkamuistokauppaan Vaduzissa näin--- Sveitsikrääsää kaikkialla. Miksi ostaisin Sveitsin matkamuistoja toisessa maassa? Liechstenstein on muuten johtavia hammasproteesien vientimaa, mikäli ette tienneet. Kapusin prinssin linnalle, mutta en nähnyt häntä. Lisäksi kävin postimerkkimuseossa (lähinnä vessassa, se oli ilmainen :)). Joka tapauksessa, mikäli sattuu olemaan huudeilla, suosittelen. Lähetin monta postikorttia todisteeksi käynnistäni. Vartin bussimatkan jälkeen olin Sarganzin juna-asemalla, tunnin päässä Zürichistä. Takaisin koto-Sveitsissä siis, vaikka asukkaat puhuivatkin kummaa kieltä..

Zürich, Sveitsi

Zürichissä oli kertakaikkiaan hyvä pössis. Saavuin lauantai-iltapäivänä, ja shoppailukadut näyttivät NIIN hyviltä... valitettavasti en ehtinyt kauppojen aukioloaikaan takaisin, sillä HI-hostellini (yök) oli melko kaukana keskustasta. Mutta kaikkea muuta kivaa löytyi: rautatieasemalle oli pystytetty valtava rantafutiskenttä ja isot katsomot, ja musiikki pauhasi. Katsoin yhden pelin ja lähdin suunnistamaan kohti rantaa. Paikallinen rullaluisteluseura esiintyi ilmaiseksi, mikä oli aivan älyttömän siistiä! Esiintyjät oli 5-vuotiaasta ammattilaisiin, mutta tasapuolisesti ne kyllä kaatuili... paljas iho vasten vasten asfalttia, kun piruetti menee pieleen, ai jai. Mutta mitä voi olettaa, ne sekopäät luisteli 2*2 luistimilla?? Why? Muutenkin kävi sääliksi niitä aikuisluistelijoita, nimittäin jos ne olis jääluistelijoita, ne ois varmaan tosi hyviä..

Urheilua ei puuttunut sunnuntailtakaan. Ensin vuokrasin ilmaispotkulaudan (pyörät oli loppu) ja suhailin pitkin ihanasti hyödynnettyä rantaa. Sitten saapuivat Kukka, Michael ja Mika Genevestä, ja päästiin Zürich Grashoppers vs. Basel futismatsiin! Sepä olikin kokemus. Stadion + 200 m sen ympärillä oli alkoholitonta aluetta, eli en saanutolutta, vaikka olin valmistautunut hyvän asian puolesta juomaan sitä :(. Tosin, ei tämä estänyt myymästä alkoholitonta olutta jalkapallokansalle. Ilman mitään mainintaa siitä, että se oli alkoholitonta (tämä oli inside-tieto)! Siis Suomessa moisesta syntyisi mellakka. Hirveää kuluttajansuojan rikkomista! Pärjättiin me silti. Syötiin äijäpurilaiset ja kuunneltiin kun Zürichin kannustajat huusivat "kaikki Baselilaiset on homoja" ja "Basel schaisse" ja muuta ylentävää. Ja ruuti tuoksui katsomossa kun vastapuoli sytytti mitä lie hätäkynttilöitä. Excellent. Pääsin vieläpä autolla Lausanneen asti (se siitä railista :)), ja oli lopulta koto-Genevessä 23.30 sunnutai-iltana, väsyneenä mutta onnellisena.

Matkan varrelta

Huh huh. Päällimmäinen fiilis on melko hikinen ja likainen. Budapest, Bratislava ja Wien ovat aiheuttaneet paljon kävelyä, ja tarjonneet loputtomasti kauniita rakennuksia, puistoja ja jokivarsia. Aivan ihanaa. Säät ovat suosineet, melkein liiankin hyvin. Nestetasapainon ja yleisen hyvän matkustuspössiksen ylläpitäminen vaatii jatkuvaa panostamista. Olenkin siis mussuttanut ja juonut koko ajan jotain! Niin, ja tajuttoman riemuissani siitä, että tämän maailmankolkan leivonnaiset sopivat minunkin vatsalleni, olen syönyt koko vuoden edestä pullaa, marjapiirakkaa, croissanttia, kakkua jne. Myös jääteöä on mennyt aika paljon... vai onko 3 jäätelöä päivässä paljon? En edes tajunnut kuin jälkikäteen, että kyseessä oli päivän kolmas, koska edelliset kaksi oli ostettu eri maassa! Slovakiassa tötterö (1 pallo) maksoi huikeat 0,30e...

Nettikahvilan löytäminen meinasi osoittautua ongelmaksi, koska tänään on joku neverheard katolinen juhlapyhä, ja monet paikat ovat kiinni. Mutta viimein löytyi, ja nyt on aikataulut tiedossa huomiseen junaan Salzburgiin.

Kokemuksia uima-altailla

Helposti voi elää käsityksessä, että Sveitsi on siisti ja siivo länsimaa, josta ei juuri löydy eksotiikkaa. Huoli pois, aina toisinaan saa todeta asuvansa kehitysmaassa, jossa esimerkiksi uimahallissa käynti tuottaa jatkuvasti jännittäviä elämyksiä. Käyn siis kahdessa eri uimapaikassa. Carougesta, kotini läheltä löytyy tälläinen uimastadikka:

Erikoisuudet: naisten puolella on 400 pukukaappia (ja ne todella ovat lauantaipäivänä käytössä), mutta vain 3 suihkua, jotka erillisinä koppeina pukuhuoneella varustettuna (lue: siellä aina asuu joku). Ja ei että luulin Sveitsiläisiä vaatimattomiksi, mutta check this out: tästä seinätaulusta, joka kertoo auringon vaaroista, voi kätevästi valita ihotyypin, jota oma iho eniten vastaa. Mä koen olevani Scarlet Johansson.

Työpaikan vieressä on toinen uimapaikka jossa käyn. Siellä kansalaisia ohjeistetaan peseytymisestä suihkuhuoneen ovessa olevassa taulussa näin:

Tämä on Suomalaisen kovin vaikea ymmärtää, eikö se mennyt juuri toisin päin... tämä alastonsuihkukielto ei suinkaan estä ottamasta aurinkoa altaalla yläosattomissa.

Lisäksi töytyy avautuman pöyristyttävästä allaskulttuurista, johon kuuluu lasten (ja urpojen aikuisten) leikkiminen uimarien tiellä ja uiminen altaassa vaakasuuntaan.

Kaikesta huolimatta, uin ja otan aurinkoa paljon, ja se on ihanaa!

Geneve and around

Kahdessa kuukaudessa olen päässyt kiitettävän monelle lähiseutumatkalle vaihtelevilla kokoonpanoilla, kohteina: Lausanne (CH) & Montreux (CH), Lyon (FR), Torino (IT), Montreux uudestaan, Nyon (CH) & Yvoire (FR), Bern (CH), ja Annecy (FR).

Kuvat löytyvät facebookista, ja niitä voi katsella vapaasti ilman mitään sisäänkirjautumisia näissä osoitteissa:

http://www.facebook.com/album.php?aid=16228&l=a9fed&id=711021162

http://www.facebook.com/album.php?aid=16230&l=c6005&id=711021162

Läksiäiset

Nyt ovat Johanna ja Jukkakin lähteneet, on vähän suru puserossa! Meillä oli kyllä niin huippuporukka täällä, mutta onneksi tapaamme kaikki neljä viimeistään Hämeenkadun Approssa lokakuussa! Anni lupasi majoittaa :D

Innokkaimmat paikalla

Tilanne yön pimetessä